Joulun-aatto, page 59 by Charles Dickens
<< Return to Title Details & Download60
ml;si. Herra siunatkoon sinua!"
"Ei, ei! Tuossa isä tulee", huusivat molemmat nuoret Cratchit'it, jotka olivat joka paikassa yhtä haavaa. "Mene piiloon, Martha, mene piiloon!"
Niin Martha meni piiloon, ja sisään tuli lyhytläntä Bob, isä, ainakin kolmen jalan pituinen kaulahuivi (hepsuja lukematta) lekkuen edessään, ja kuluneet vaatteet paikattuina ja harjattuina, että ne näyttäisivät juhlallisilta, ja Pikku Tim selässä. Voi Pikku Tim parkaa! hänellä oli vähäinen kainalosauva, ja rautainen kehä tuki hänen jäseniänsä!
"No, missä Marthamme on?" huudahti Bob Cratchit, katsellen ympärillensä.
"Hän ei tule", vastasi Mrs. Cratchit.
"Ei tule!" kertoi Bob, ja hänen intonsa jähtyi yhtäkkiä; sillä hän oli ollut Timin täysi-rotu hevonen koko matkan kirkosta ja oli tullut kiitäen kotiin. "Ei tule joulupäiväksi!"
Martha ei hennonut nähdä hänen pettyvän toiveissansa, vaikka vaan leikillä; niin hän tuli esiin ennen aikojaan oven takaa ja juoksi isän syliin, sillä välin kuin molemmat nuoret Cratchit'it työnsivät ja kantoivat Pikku Tim'in pois pesuhuoneesen kuulemaan, kuinka puddingi lauloi vaskikattilassa.
"Ja kuinka Pikku Tim käytti itseänsä?" kysyi Mrs. Cratchit, kun hän oli laskenut leikkiä Bob'in herkkä-uskoisuudesta, ja Bob oli halannut tytärtänsä sydämensä iloksi.
"Hän oli kiltti, kuin kulta", vastasi Bob, "ja vielä parempi. Hän käy niin miettiväksi, kun hän istuu niin paljon itseksensä, ja ajattelee mitä kummallisimpia asioita ikinä kuulit. Hän jutteli minulle, kun tulimme kotiin, että hän toivoi, että ihmiset olivat nähneet hänet kirkossa, koska hän oli raajarikko, ja että heid&aum