2
p>SISÄLLYS.
I. Polkua vaanivat silmät II. Raivion mökki III. Kyläkunnasta karkotetut IV. Miranda ja metsän piilevä kansa V. Kroof, se iso emäkarhu VI. Mirandan pyhitys metsälle VII. Ystävykset VIII. Kirves ja sarvet IX. Pax Mirandae X. Filistealaisten pakoon ajo XI. Miranda ja nuori Taavi XII. Nuori Taavi raiviolla XIII. Lypsyaikana XIV. Hirvien hirnunta kuutamolla XV. Riistapaisti XVI. Kuolema vähän elämän edestä XVII. Koskien pauhussa XVIII. Vieraan tihutyö
I LUKU.
Polkua vaanivat silmät.
Ei velton lauhkea kuten kesäisen puutarhan hiljaisuus, joka suotaa vihantiin varjoihin lehväkattojen läpi, vaan jämeä, valppaasti ja salaperäisesti odottava, oli aarniometsän hiljaisuus. Se oli ikäänkuin avara lasikupla, niin hienon ohueksi puhallettu, että pienikin ääni, jos se vain olisi voinut koskettaa ennakolta määrättyä mystillistä kieltä, olisi saanut sen ryskyen raunioiksi sortumaan. Siitä huolimatta se oli säröäkään saamatta vallinnut kautta sukupolvien, muuttanut omaksi laadukseen kaikki semmoiset harvinaiset ja epäjohdonmukaiset häiriöt kuin pantterin etäisen kiljunnan taikka kapuavan pähkinänakkelin hoikan laulun, vaiteliaan hirven pitkät juhlalliset huudot, jotka eläin kahdesti tai kolmasti toistaa lokakuun ympyriäisen kuun alla, taikka jonkun suuren tuulen raskaan jymyn petäjien, koivujen ja hemlokkien [Footnote: Hemlokki _(Abies canadensis)_ on kanadalainen jalokuusi. (Suom. muist.)] loitoissa latvoissa. Harvat ja kaposet olivat ne auringonsäteet, jotka maahan saakka tunkeutuivat näiden korkeiden latvain lomitse. Se ilma, joka hiveli ruskeanviheriäin varjojen solia, oli ihmeteltävän kirkasta, sitä ei samentanut minkäänlainen pöly- tai höyrytuhru. Sen lumoava läpikuultavuus kerrass