katselivat tapausta ja moni sydän "leiskahti ilosta" nähdessään Kyöstin rohkeutta.
"Toden totta", kuiskasi Antti Kettunen naapurilleen, "minä olen erhettynyt tuon pojan suhteen. Hänellähän on rohkeutta meidän kaikkien edestä, ja minä oikein olen häpeilläni kun meidän toimettomina vaan täytyy katsella". Koko joukko kirouksia vihatuista vihollisista lopetti hänen puheensa.
"Mitäpä saatamme tehdä", sanoi naapuri. "Olla vaiti ja katsella, emme muuta".
Antti Kettunen puri hampaitansa ja vannoi itseksensä, että hän vapaaksi päästyänsä kovasti kostaisi turvattoman Niilon rääkkääjille.
Kyöstin uhkaava asento ja hänen päättävä tekonsa saivat Venäläisten ensi silmänräpäyksessä hämmästymään. Heitä suututti kuitenkin se häpeä, että heidä
