aas on ollut suomennosten muodollisen asun tarkastaminen[1] ja sitä olemme hra Weijolan kanssa koettaneet saada niin alkukieltä vastaavaksi ja rytmiltään sointuvaksi kuin suinkin olemme voineet. Työtä ja vaivaa ei kyllä ole säästetty, mutta Frödingiä tunteva lukija on luultavasti oleva kanssamme yhtä mieltä siitä, että hänen runonsa ovat mitä vaikeimpia kääntää vieraalle kielelle. Jos olisimme sentään onnistuneet niinkin hyvin, että lukija voisi pahemmin häiriytymättä nauttia näistä suomennoksista ja saada niistä edes jonkunlaisen käsityksen Frödingin omituisen alkuperäisestä runottaresta, niin olisimme tyytyväisiä työhömme.
[1] Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä" sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin ne on jätetty ulosantaj
