Silmänkääntäjäeli Jussi Oluvisen matka Hölmölään; ilveilys 2:ssa näytöksessä

ARI. (Lankeevat polvillensa ja MARI suutelee Oluvisen kättä.) Armahtakaat meitä köyhiä.

OLUVINEN. Noh! Olkaat nyt huoletta; ystävyyden vuoksi minä sen teen. Kutsu nyt pian tänne kaikki Hölmöläiset, me sillä aikaa olemme ruualla.

HÖLMÖNEN. Niin kuin tuulessa, minä juoksen ympäri kylää.

(HÖLMÖNEN, KATRI ja MARI menevät.)

3. Kohtaus.

HÖLMÖNEN, KATRI ja MARI.

HÖLMÖNEN. Katri, Mari! Hoi, lapseni nyt iloitkaat! Meitä kohtaa sanomaton onni, onni, jota ei isiemme isänisät ole nähneet eikä lapsemme lapset näe; eikä ainoastaan meitä, mutta koko Hölmölän kyläläisiä. Niin lapseni!

KATRI. Mitä? Vapauttiko Keisari veronmaksosta?

MARI. Vain kielsi työtä tekemästä--ah!

HÖLMÖNEN. Ei kumpaistakaan, Katriseni, Mariseni! Nyt saatte nähdä sitä, kuin vaan Kuninkaat ja suuret herrat näkevät ja jota en minä, ettenkä te, eikä koko Hölmölä unissaankaan ole nähnyt.

MARI. Mutta enhä minä tiiä mitään sellaista, jota jo en olisi nähnyt.

KATRI. Ja tänä iltana näin kaikki mitä oli näkemätäni.

HÖL