Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen

akin tawalla herättää sotilaiden epäluuloa. Mutta kauhistus kuwausi hänen kaswoillensa, kun hän huomasi, että sotilaat oliwat tehneet mustan pilkun raidan oksalla riippuwaan waatteesen.

--"Jokohan he oliwat mitä keksineet?" arweli hän. Hän ei wielä ymmärtänyt sotilaiden aikomusta. Mutta pian hän sen ymmärsi, kun sotilaat astuiwat muutamia askeleita raidasta ja wetiwät pistolit wyöltänsä. Heidän oli aikomus ampua pilkkaan, jonka oliwat tehneet waatteesen. Warma kuolema odotti Yrjöä, jos ei silmänräpäyksessä saataisi apua. Anna tunsi sydämmensä jäätywän. Surkealla parkahduksella hän syöksi ulos sotilaita kohti. Silmän räpäyksessä hän oli iskenyt kätensä jo ojennettuun pistoliin. Se laukesi, ja Anna lankesi sotamiehen jalkoihin.

Hämmästyneenä sotilas jäi seisomaan paikalleen, sill'aikaa kun toinen jo oli ojentanut pistolinsa. Anna hyppäsi jälleen ylös ja kiljasi:

--"Jumalan tähden, te olette hukassa. Kuulkaa! Nuijamiehet, koko kappelin talonpojat keräytywät, te olette heti piiritetyt ... katsokaa ne owa