ja suoraan niinkuin ahvena. Ja tästä sinun elämästäs, jumalattomasta elämästäs tahdon minä ottaa tuimasti kiinni, jos en sinulta parannusta näe.
EEVA. Kas näin elän vaan, kas näin. Mitäs minun teet?
EENOKKI. Kantelen provastille.
EEVA. Sinä tekisit sen? Haa! saisitpa plyijyä kinttuihis herroiltani.
EENOKKI. Minulla on pyssy ja.
EEVA. Joka ei tapa varpustakaan.
EENOKKI. Tappaa vaihka noitaämmän, vaihka perkeleeltä riivatun tytön.
AAPELI. Elkää riidelkö, elkää riidelkö, ja sinä, Eenokki, elä huoli juuri enään soimata Eevaa. Hän on, näetkös, niinkuin morsiameni; ja sananlasku sanoo: yhtä luuta vuohensarvi, sitä poski kuin pääkin.
EEVA (eriks.) Sinun morsiames!
EENOKKI. Totuuden lausuin, ja olkoon se hänelle hyväksi. Tapani on, niinkuin sanoin, käydä aina esiin vakaasti, ilman pelkoa ja suoraan niinkuin ahvena. (Ottaa nuuskaa.)
AAPELI. Nyt ymmärrän mitä Eeva tarkoitti näillä vähän niinkuin kieroilla sanoillansa: koetella luontoani. Mutta antakoon hän anteiksi lyhynokkaisuuteni; sill
