Hiilivalkea

na päivin vaeltaa,
ken kantaa yöllä valtikkaa,
miten koditon päivin päällä maan,
kell' on unessa kruunu kuninkaan!

Minä isiltä kuningaskunnan sain,
en pilviä vain.

PIENI CHELOTTE

Kuu hopeaharsoon verhonnut on
koko kreivillisen kartanon,
kaikk' käytävät, puut ja pensastot.
On sisällä kemut ja karkelot.
Mutta hiljaa hiekalla puistikon,
käy kaunis pieni Chelotte.

»Kun tulis kohta Mauritz vain!» --
Yö henkii tuoksuja kuljettain.
Ulos kadrillin tahdit tulvehtii. --
»Sst! hiljaa! Tuolla ken kuljeksii?

• Mon Dieu! miten olen ma peloissain! Jarl-herra ja sisar Anne-Marie!»

»Nyt joutuin piiloon pensaan taa!
Täss' ei auta sormea liikuttaa.
Kuka moista ois siskosta uskonut!
Miten hellät ja rakkaat kuiskailut!
Tuo ääni muistutti suudelmaa --
kuu varmaan