auml;ärettömyys Tyhjä, pimeä, mi kappaleiksi Tuhansiksi tomuhiukkasiksi Särkee -- niimpä turha ihmishenki Särkyy ääretöntä etsiessä Ulkopuolla uskon jumaluutta. Mutta heitä Herra taivaastansa Hallitseepi, heidän kulkuansa Johtaa käsivarsi kaikkivoipa, Kunnes päättää pyhät tuomionsa Ihmisparka! jospa nöyryydessä Ymmärtäisit niitä teitä käydä, Joita Jumala on säätänynnä! Silloin vasta suurta viisautta palvelisit, silloin vasta saisit Nähdä Herran ikipäätöksissä Valon, jot' ei harhaantunut henki Koskaan oman aistin tarkkuudella Taida nähdä: silloin kansakunnat Suuret, niinkuin halvan kerjäläisen, Taikka korven jalopeuran uljaan Yhtä viisaasti, kuin onkimadon, Tuskin olevaisen ilman sääsken, Näkisit sa hallituksi aina. Silloin luonnon suuri oppikirja Sielulles sais huvin, siunauksen; Sil
