Aksel ja Valpuri

kin, Ja Henrik Leijonan taas joukkoon joudun Ma nuolta nopeammin; siellä surman Pian Vendiläisten tapparasta saan. Ja vangiksi jos joudun, pakanat Jos Radegastin, Svantevitin, Provon Tai hirvittävän Sivan alttarilla Mun uhraisivat, -- pahempaa ei tuo! Jo täällä uhriks jouduin kristitylle Ma jumalattarelle julmemmalle.

(Menee syrjään. Kuningatar rouvineen ja neitoineen menee poikki kirkon.)

VALPURI tulee viimeisessä parissa; seisahtuu näyttämön edustalle ja sanoo kumppanillensa:

Svanhvide, mene vaan ja minut jätä, Ett' ensin tavan mukaan haudoill' isä- Ja äiti-vainaan rukoilla ma saan. Sua sitte seuraan.

(Kuningattaren seurue menee pois. Valpuri kumartuu polvilleen vanhempainsa haudoille.)

AKSEL (joka valepuvussa on palannut, kumartuu myös polvilleen vähän kauemmaksi).

Taivahinen! Tuoss' on On Valpur! Häntä tuskin enää tunnen. Kuink' uhka varreltaan!