Liesilauluja

ah, elämällä, kuin kaunis on Heljä maan pinnalla tällä! Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!»

Vyöryy valon jumalasta saapuvasta ylhä maine. Ikävöipi Iki-Heljää, ihannetta ihmismuodon laulu niinkuin meren laine. Ja jäljessä laulajan käy koko kansa kera itkien untaan ja murhettansa: »Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!»

Sinis kaikuu Jaurin kannel, kunis hehkuu Heljän usko. Välillänsä yö on väljä. Niin he kiertää toisiansa niinkuin aamu-, iltarusko. Yhä täällä he kulkee, vaikka ei näy he, yhä toistaan ja rauhaansa etsien käy he. Jos saavat he sen, se hetki on heimomme valkeuden!

VALOHÄMYÄ

PIILIPUU.

Vieno, himmee, hopeainen, haviseva haaveen puu, nuoruus-unelmani lainen, yli virran kumartuu.

Meri kutsuu, laine laatii, vetää vuolas salmensuu, raita vapaan rannan vaatii, ikäväänsä harmaantuu.

Härmä vesipeilin peittää, nousee valju, kylmä kuu. Talviyöhön varjon heittää pitkä, jäinen piilipuu.

LÄHTEET.

Heleinä he