l; toisilta miehiltä kysymässä, mitä he siihen sanovat", ja niin lähti hän huoneesta ulos.
"Nyt meidän kauppamme käypi hyvästi", sanoi vieras, talon isännän pois mentyä.
"Niin se käypi."
"Maa lienee ainakin kahdeksantuhannen arvoinen?"
"Kahdenkin-toista tuhannen."
"Se on kaunis voitto!"
"Saisitte te siitä maksan sen hinnan, jonka he vaativatkin; kyllä sittekin voittoa jäisi."
"Mikä pakko maksaa paljoa, kun vähemmälläkin saa? Ja ilman sitä, olisihan teillä itsellänne ollut kyllin aikaa maksaa maasta isot hinnat."
"Minä en tarvitse sen enempää maata, kuin mitä minulla on", sanoi Jäykkälän isäntä ja teetteli lähteäkseen ulos.
"Mihin, sen nimessä, te menette? Pysykää huoneessa siksi kuin kaupat on tehty ja kirjallisesti vahvistettu", hätäili ostaja, kun nä
