Kukka kultain kuusistossa

LIISA. Nyt kylliks kuulleet oletteko te?

KILPI. Tuon laulun oppinut on sulta hän; Mä kyllä sinut vielä kyyditän!

LIISA. Saa nähdä kumpi meistä kontin kantaa. (Huutaa). Hoi, Aina! (Kilvelle). Aina teille tiedon antaa. Ain' olen minä syypää syntihin! Mä kyllä laulaa taidan lauleloita, Taruta kauniimpia tarinoita, Niin että kaikkein kuulla kelpaakin. Vaan kielen lukko kiinni olla saa Huoneessa tässä, jossa jouduttaa Tuo sana rakkaus niin raivoon teidät, Ett' itse peto perii meidät.

Viides kohtaus.

Entiset. Aina.

AINA. Täss' olen.

LIISA. Vastaa, Aina, vaarillen Ken laulamaan sun opettanut on Sen laulun, jonka lauloit.

AINA. Vaarinen, Se veisu ompi kaunis, verraton.

KILPI. Sen on sen opettanut...

AINA. Jospa tietäisin!

KILPI. Sen varmaan Liisa tehnyt lieneekin! Hän laul