Othello

Kuollut on hän mulle. Häväisty, viety multa pois ja taikain Ja puoskajuomain kautta noiduttu. Noin hullust' ei voi horjahtua luonto -- Jos ei se tylsä ole, sokko, rampa -- Muun kautta paitse taian.

DOGI. Ken se liekin Noin ilkeästi häntä houkutellut Pois itsestään ja teistä, -- itse saatte Lukea lain niin ankaraks, kuin suinkin Te tahdotte, vaikk' omaa poikaanikin Kanteenne koskis.

BRABANTIO. Kiitän nöyrimmästi! -- Täss' on se mies, tää mauri, joka, näen mä, On valtakunnan asioissa saanut Teilt' eri kutsun.

DOGI & SENAATTORI. Surkuteltavaa!

DOGI (Othellolle). No, mitä vastaatten te puolestanne?

BRABANTIO. Ei muuta mitään kuin ett' on se niin.

OTHELLO. Arvoisat, mahtavat ja suuret herrat, Te ylevät ja taatut suosijani! Tuon vanhan miehen tyttären ma vein, Se totta on; nain hänet, se on totta; Niin suur' on päästä päähän rikokseni, Sen suuremp' ei. On haasti mulla raaka, Ja rauhan hempukieltä tuskin tunnen; Siit' alkain, seitsemän