Novelleja I

sä, hieman vavahteli pelosta.

Kreivi pyysi istumaan.

Pastori istui, pyöritellen uutta huopahattuansa, uskaltamatta sanaakaan virkkaa, ja mitä enemmin hän hattuansa pyöritteli, sitä enemmin sekaantuivat hänen ajatuksensa; hän ei muistanut kuolemakseenkaan, millä sanoilla hänen piti alkaman puheensa.

-- "Kuinka voitte, herra pastori?" kysyi viimein kreivi kohteliaasti.

-- "Kiitos! kyllä minä voin hyvin, se tahtoo sanoa minä en voi yhtään hyvin, se tahtoo sanoa minä voisin oikein hyvin, jos minä voisin..." ja nyt hän sekaantui taas ja pudotti maahan uuden huopahattunsa.

-- "Olettepa hajamielinen tänään."

-- "Niin, minun ilmoituksessani on sydän, se tahtoo sanoa minun sydämmessäni on ... ymmärrättehän, herra kreivi?"

-- "Ymmärrän. Se tahtoo sanoa, minä en ymmärrä ollenkaan. Mutta jos teillä on jotain sa