Luutnantti Jergunovin juttu

säätynsä, johon rouva Fritsche ainoastaan vastasi karkealla katseella ja kysyi sisarensa tyttäreltä venäjäksi, tahtoiko hän juoda teetä.

"Oi, kyllä, teetä!" sanoi Emilia. "Eikös totta, herra upseeri, juottehan te teetä? Voi, hyvä täti, olkaa niin hyvä ja tuokaa sisälle samovari. Mutta mistä syystähän te nyt jäätte seisomaan, herrani, ettekä istu? Herra Jumala, kun olette kursasteleva! Sallitteko että otan päältäni shaalin?"

Emilian puhuessa, kääntyi hänen päänsä yhdeltä puolelta toiselle ja vaikutti liikahduksia hänen hartioissaan, aivan niin kuin linnuilla on tapana käyttäitä kun ovat istuutuneet oikein mukavasti puun latvaan ja aurinko paistaa heidän päällensä joka taholta.

Luutnantti otti tuolin ja rupesi, annettuaan käytökselleen tarpeellisen totisen arvoisuuden, puhum