Soitto on suruista tehty

sa miehen myrkyllisinä. Sinussa yksin puhtaus sielun Ain' oli mielen ylentäjänä. Suo minun nähdä lilja valkosin: Aaltova poves lumipuhtahin; Silmies tumma tuli suloisin; Kutries musta yöhyt ihanin! Oi, sinä ihmisistä ainoa, Jok' olet ollut mulla sieluna -- Elämää kallihimpi kuollehena! Miks' olet haamu -- juo'os vertani, Tässä ma avaan sulle rintani Hehkuvan, kuuman elonlähtehen.

(Iskee miekalla rintaansa, josta verivirta kuohahtaa esille).

Kas niin, juo -- ja puhu armahin!

PROCULA:

Pilatus, ei voimaa verelläs
Pois ole pestä sinun syntiäs.
Se veri yksin synnin puhdistaa,
Mi vuosi Golgathalla. -- --

PILATUS:

Kauheaa,
Ällös, sa armas, verinäytelmää
Muistuta mulle.

PROCULA:

En; vaan ylevää
Uhria, synnin ikisovinnoksi
Mik' annettihin.

P