Elämän taistelusta

kerta vielä Mun korvahani lempi-äänes soida, Ett' sydän autuaana sykkis taas! -- On aikaa sitte kun sun viimen näin, Ja muotos kyyneleet ja varjos multa. Nyt seisot tässä taas niin kauniina, Niin vahvana ja suurena, ett' muoto, Jon kaipuu laati, vaalistuu kuin yö, Kun koitar pilvet purppuroitsee taas. Ah, onko lempes yhtä hellä vielä? Kun seppeleellään viittaa kunnia, Ma aattelin, ja uusin ihantein Ain' urhokasta vaara viehättää; Kun elon mahdit suuret selkeämmin Ja uhkeammin ilmestyvät hälle, Kas, silloin Maria, ku muut' ei taida Ja muut' ei tiedä myös kuin lempiä, Käy syrjempähän vaan. -- Oi, anna mulle Jok' soppi pieni rinnassasi jäädä, Ja autuas ma oon ja ylpeä!

WERNER. Niin, oikeassa ootkin! -- Syrjään lempi Jo mailman telmehessä sysääntyi. Oi, isänmaata leimui tunto tuo, Mi sua huokaellen ennen hehkui, Oi, kunniaa vaan miet