Nimettömiä lauluja

Kaksi turilasta yhä kiertää
koivunlatvaa korkeaa,
samaa iltalauluansa
yhtämittaa suristen.

Koko maailma nyt tuntuu uneen
sinisehen vaipuneen.
Taivahalle vähitellen
iltatähdet syttyvät.

14

Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
Nyt usmassa hopeankuultavassa

kuuluu lähenevän vähitellen
rämisevä rattahitten ääni.
Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.

Ja maisema valkenee.

Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.

Tulimereen hevonen ja miesi
ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä

ne astuvat aurinkoon.

15

Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.

Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
Tie lokaa täysi. Järven laine r