Aili

alta kuin minusta ensin tuntuikin hillitä poikamaista luontoani.

AHRÉN.

Tuntuuko se vieläkin vaikealta?

AILI.

Tuntuu joskus. Minun mieleni tekisi välistä olla iloinen ja vallaton.

AHRÉN.

No mutta eihän äitisi sitä kiellä.

AILI.

Minä tarkoitan toisella tavoin. Tahtoisin telmata tuolla ulkona niinkuin pojat, tahtoisin juosta ja vihellellä. Kuules!

Viheltää.

Enkö osaa?

AHRÉN.

Onko tuo sinusta niin hauskaa?

AILI.

On kyllä. -- Tuleppas painimaan. Mutta sinä vaan yhdellä kädellä. -- Tuleppas!

AHRÉN.

Sinun pitää muistaa, että olet hieno daami.

AILI.

Sepä en tahtoisikaan olla!

AHRÉN.

Silittää Ailin päätä.

Voi millainen lapsi sinä olet vielä.

AILI.

No niinhän minä olen.