Uotilan isäntä

uml;ynnä Tyttöjä, neitoja vaan. Yks niistä onkin Kuin kaunihin ruusu.

Ja tällä kertaa lauloi hän laulunsa loppuun asti.

Kun hän nyt alkoi laulun uudestaan, ajoivat he juuri riihen ohitse, jossa Lauri oli. Ovi oli longallaan, ja Laurin tarkka korva oli tuon kirkkaan aamun hiljaisuudessa kuullut hyvän osan korkealla äänellä lausuttua puhetta.

Vaivuttuansa tavallista syvempiin ajatuksiin, sanoi hän itsekseen:

"Kylläpä hän kutsuisi tuon tytön Uotilaan, jos talo olisi hänen omansa."

Lauri katseli oven ra'osta kuinka Harttu ja Liisa aika vauhtia ajoivat eteenpäin, Hartun yhä lauluansa laulellessa, ja kuinka hän avatulla veräjällä, joka vei pellolle, seisahdutti hevosen. Siinä nousi Liisa re'estä ja jatkoi matkaansa myllykylään päin, mutta Harttu ajoi kuormansa lumen peittämälle pellolle.

Kun ei Liisaa enää n&aum