Naimisen juoruja

inen takaa, sillä jos vaikka hän oli kenen edessä, kehui ja loikerteli hän häpeemättä kaikella tavalla häntä; silloin oli puhuteltu hänen mielestään niin kaunis, ett'ei mointa, niin viisas, ett'ei vertaa, ja niin rikas, että kaikki sitä ihmettelivät, vaikka edessään olia olisikin ollut vaan vanha, silmäpuoli, rupitaudin arpinen, tuhma ihminen kuin saapas; niin teki Lillu kun hän vaan toivoi häneltä jotakin saavansa. Mutta kun Lillu pääsi johonkin toiseen ja toisenmieliseen paikkaan, haukkui ja parjasi hän vasta ylistetyt hyvätkin ihmiset alimaiseen hiivattiin. Jos joku halveksi hänen juorujaan, eikä pitänyt niistä mitään, eikä palkinnut niitä millään, koki Lillu kostaa tuota halveksimaansa kaikilla keinoilla, ja niinkuin kyykäärme hiipi hän kaikkialla hänen ympärillänsä, ja koki purra ja myrkyttä&a