Kuningas Juhana

antaan,[8] Min jalka luotaan survoo meren ärjyt Ja saarelaiset sulkee mannermaista -- En, kunnes Englanti, tuo meren helmi, Tuo linna, aallon vyöttämä, jok' aina Lujana seisoo valloittajaa vastaan -- En, kunnes tämä äärin lännen kulma Sua kuninkaakseen kutsuu -- ennen, poika, En kotiin lähde enkä miekkaa heitä.

CONSTANCE. Täss' äidin, lesken, kiitos teille, kunnes Kätenne vahva hankkii hälle voimaa Paremmin rakkauttanne palkitsemaan.

ITÄVALLAN HERTTUA. On taivaan rauha niillä, joiden miekan Näin oikea ja hurskas sota vihkii.

KUNINGAS PHILIP. No, toimeen siis! Tuon korskan kaupungin Nyt otsaa kohti tykit suunnatkaamme. Parahat sodan päällysmiehet tänne Valitsemahan parhaat hyökköpaikat. Ma tästä kaupungista uhraan vaikka Kuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan Torille ranskalaisten veressä, Mut tuolle pojalle sen valloitan ma.

CONSTANCE. Lähettil&a