Veljekset

-- Ja minä! -- sanoo Hanna sydämmessään, vaikka ei huulet liikkuneet.

Kaunis tyttö laskee kätensä Hannan olalle ja sanoo: et sinä ainakaan tahdo kuolla ja jättää minua?

Hanna puristaa tytön kättä; -- Emma! -- sanoo hän -- mitä vasten minä soisin itselleni elonaikaa, kuin vanhempani mullassa makaavat?

-- Mitä vasten? Enkö minä ole mitään sinulle?

-- Emma! Emma! -- torusi Hanna, -- sinä tiedät, miten minä rakastan sinua!

Emma syleili Hannaa.

-- Tulkaat tänne rakkaani, -- sanoo sairas, ja Hanna lankeaa polvilleen isänsä viereen, vaan Emma jäi seisomaan.

-- Tule sinäkin tyttäreni! -- rukoilee sairas, ja Emma tuli. -- Minun päiväni loppuvat, räpäykset ovat luetut, mi