Pukkisen pidot

muuta kuin että herrani ja mieheni hyväntahtoisesti tulisi pikku eukkonsa kanssa hakkaamaan sokeria illaksi.

JANNE. Hyvin mielelläni, mutta annapas minulle ensin pieni suukko.

LAURA (lyö häntä sormille): Otapas jos saat!

(Juoksee nauraen pois. -- Näyttämö on hetken tyhjänä.)

(Anna-muorin ääni ulkopuolella): Vai niin, tätäkö tietä? Hyvä, hyvä, kyllä jo tiedän.

(Tulee sisään.)

RISTO (häntä seuraten, tahtoo ottaa hänen matkatavaransa): Ehkä saan luvan tätiä -- -- --?

ANNA (noin 55 vuotias, ahavoituneet ja iloiset kasvot, reipas ja vilkas liikkeissään): Kiitos, kiitos! kyllä minä itsekin -- -- (Panee tavaransa -- pienen kapsäkin ja viheriäisen vakan -- tuolille oven viereen.) Vai tässä nyt siis asuvat! Voi jestan, kuinka hienosti ja somasti! Nuo rakkaat lapsukaiset! -- No, ne ovat t