Mestarin nuuskarasia

ii *velvollisuutenikin* minua tähän kokeeseen, sillä eihän kukaan voi olla varma siitä, jota hän ei vielä tutkinut ole. Kun pikkuruisen vaan pistän nuuskaa nenääni, olen heti asiasta selvillä. Jos se minulle nautintoa tuottaa, tiedän samassa, että mun edeskinpäin tulee yhä olla varuillani, ja ellei se taas tuotakaan mitään nautintoa, saan olla varma siitä, että jo olen päässyt tuosta pahasta tavastani. -- Mitähän, jos nyt todellakin pistäisin tuota rahtuisen nenääni? Koetteeksi vaan. Olisinkohan silloin sanani syöjä? Mitä vielä, kun en sitä kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan koetellakseni itseäni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eikös mitä, tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! _(Aikoo juuri nuuskata, kun Janne äkkiä astuu sisään. Vilho pistää nuuskarasian taskuunsa)._

KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Vilho. Janne._

JANNE. Onko herra sulhainen nähnyt täällä mestarin nuuskarasiaa?

VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en minä muista sitä nähneeni.

JANNE. Kummallista! Hän sanoi jätt