Ristiaallokossa

Olen nähnynnä kalpeat kasvot ja nälkähän näännyttävän.

Oli paikkaset ryysyt heillä, kädet karheat, sierauneet,
Ja maidonlaisina kasvoin ei hipiöt kuultaneet --
Ei ollut ne ruusut hienot, kuin peittivät poskipään,
Vaan ahavan, sauhun syömät oli kasvot kansan tään.

Sydänmailla on elämä kurja ja kurja on kansa myös,
Se nääntyvi näljissänsä ja horjuvi hengen yöss',
Sydänmailla on halla käynyt ja tuhonnut toivot pois,
Sydänmailla nyt pettua syödään ja leipeä tarvis ois!

Niin, pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan,
Tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan?
Ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies,
Myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.

Ja niin on mennyttä kaikki, mitä tehn