imme tupaan koko lapsilauma.
Mutta siinäpä meille jo tulikin seisaus. Lamppu olikin jo pantu palamaan ja loisti katosta meitä vastaan niin kirkkaasti, ettemme osanneet muuta kuin silmät sirrallaan siihen tirkistellä.
--Ovi kiinni, ostolämmin! huusi ääni pöydän päästä.
--Lentävät kuin kanat tuleen, kuului äiti toruvan karsinasta päin.
--Ei tuo kumma ole, jos sitä lapset säikähtävät, koskapa minä, vanha ihminenkään, en osaa muuta kuin päivitellä, kuului kievarin vanha emäntä sanovan.
--Mutta joka paikkaan se meidänkin tyttö ennättää, sanoi lautamiehen miniä.
Kun silmät alkoivat vähän selvitä, huomasimme me vasta, että tupa oli naapurin väkeä puolillaan.
--No, tulkaa nyt lapset vähän likemmäksi, että oikein näette, puhui isä pal
