etäis,
min vartioisi miekka vapauden,
ja nähtäis, kuinka kesken jäätä, lunta
on pohjolassa uusi valtakunta.
Juhana, tiedän moista miettiväsi,
mun siitä salli sua varoittaa.
Sa muista: täytyy olla pää ja käsi,
jos tavoitella tahtoo valtikkaa;
pää oomme me, ja uskot mielelläsi,
ett' on sun kätes suuri Suomenmaa,
siks aiot kapinaan sa kansan nostaa
ja siten vehkeet Eerik-veljes kostaa.
Ah, Juhana! He sua rakastavat,
niin luulet, luotat, että pety et,
mut heillä rakastaa on toiset tavat
kuin meillä: sutten, jotk' on nälkäiset.
Jos voitat, laativat he juhlalavat,
jos et, niin mestauslavat, kirvehet,
ja sun he kieltää veljes tuiman tullen,
suo purppuraksi punapaidan sullen.
Ei, Juhana! Ei meille jäänyt muuta
kuin lemmen laaja valtakunta tää.
Jos kuulla tahdot linnun-laulupuuta,
