Väinölä

Kukapa tässä kukkunevi,
Kenpä kielin laulanevi,
Tämän kunnahan kukuilla,
Tämän harjun hartehilla,
Kun tämä kana katovi,
Tämä hanhi hairahtavi,
Eksyvi emosen tuoma,
Punapuola pois menevi.

Kun tämä kana katovi,
Tämä hanhi hairahtavi,
Katoi luuta lattialta,
Huosia pesinpytystä,
Tuopin korvat tummenevat,
Pinttyvät[3] pikarin laiat.

Kun tämä kana katovi,
Tämä lintu liikahtavi,
Niin tämä mäki menevi,
Tämä linna liikahtavi,
Sivuin tästä tiet tehä'än,
Alta rannan raivatahan.

Kun tämä kana katovi,
Tämä puola pois menevi --
Tahi kun kuolen kuulu piika,
Kätönen kasarivaski,[4]
Jääpi sulhoset surulle,
Miehet mielimurtehille,
Partasuut pahoille mielin,
Hattupäät halajamahan.

Kant