Vuosisatojen perintö 1

nkinlainen kylmyys, mutta sitä lievensivät pirteät kasvot, joiden äkilliset vaihtelut ilmaisivat lämpöveristä, kiihkeätä luonnetta. Maria Sprengtport,[1] majurin tytär edellisestä naimisesta, oli kaksikymmenvuotinen, keskikokoinen tyttö. Hänen tuikkivat silmänsä viittasivat ulkomaalaiseen syntyperään, mutta vaaleat, vähän kiharaiset hiukset olivat äidin, suomalaisen papintyttären Anna Amnorinin perintöä. Kasvojen muoto, niiden sirot piirteet ja terve hipiä tekivät hänet kauniiksi tytöksi, mutta tuntuvimmin eroitti hänet muista jonkummoinen valoisa, säteilevä ilmaus hänen sisällisen elämänsä lähteestä. Iloiselta ei näyttänyt kukaan Suomessa tähän aikaan. Edelliset ja nykyiset surut olivat painaneet leimansa vanhoihin ja nuoriin, eikä Maria ollut minään poikkeuksena. Mutta kun syystä jostak